Peltisankosta vanhanajan purnukka

Purkkeja ei oikeastaan ole koskaan liikaa. Jos on, niin niiden käyttötarkoitusta voi vaihdella värimieltymysten, tarpeellisuuden ja ties minkä mukaan.

Olen tehnyt vanhanajan purkkeja ennenkin. Silloin tein niitä kurkkupurkeista.

Niistä postaus tässä Kurkkupurkkeja kuin ennenvanhaan

Uusimman purnukan tein pienestä peltisankosta, josta oli ruostunut pohja pois. Se oli enää yhdestä reunasta kiinni, joten väänsin sen pihdeillä kokonaan irti.  
Sanko oli ensin Saint Paulian suojaruukkuna. Sitten se oli täynnä roinaa. Sitten se unohtui ulos. Ja nyt se on purkki.

Pehmusteeksi kieputin sankon ympärille omituista, pehmeää muoviliinaa, jonka olin leikannut suikaleiksi. Samalla nauhalla pehmustin purkkeja aikaisemminkin. Kiinnitin nauhojen päät jeesusteipillä, koska se jää pintakerrosten alle näkymättömiin. 
Seuraavaksi kieputin kehikon ympärille vihreää muovinauhaa, jota ostin askarteluliikkeestä.

Vihreän nauhakerroksen peitin valkoisella muovinauhalla. Päällisnauhojen päiden kiinnittämiseen käytin tavallista teippiä. Sitä ei purkin sisäpuolelta erota juuri ollenkaan. 

Koristekuvio purkin pinnalle syntyi siten, että nostin muutaman nauhan kerrallaan nipuksi, ja solmin sen vihreällä nauhalla yläreunasta. En katkaissut nauhaa, vaan solmin kaikki niput samalla nauhalla. 

Pohjaksi laitoin jonkun purkin muovikannen, josta leikkasin sopivankokoisen palan. Muovi oli vähän löpryä, joten kiinnitin sen vahvikkeeksi pahvia kaksipuoleisella teipillä. 

Sitten kiinnitin pohjan ulkopuolelta kirkkaalla teipillä paikoilleen. Teippejä ei näy ollenkaan, koska ne jäävät purkin alapuolelle piiloon. 

Kannen purkki sai vanhasta cd-levystä. Liimasin levyn päälle kaunista paperia, ja nupiksi liimasin pienen posliinitontun. 

Tuunattuja purkkeja löytyy lisää tunnisteella purnukat.