Lahja kauriilta

Kauriiden sarvet vaihtuvat joka vuosi. Talven ja kevään aikana ne kasvavat samettipintaisina töpösarvina. Loppukeväällä nukkamainen pinta irtoaa, ja piikkimäiset sarvet paljastuvat. Loppusyksyllä, usein jo vähän kärsineet, sarvet tipahtavat. Sarvien paikalle jää tuolloin verinen kuopero, joka umpeutuu nopeasti.



Tipahtaneita sarvia ei metsässä näy juuri ikinä. Oravat ja hiiret ja ties mitkä eläimet jyrsivät sarvia ravinnokseen, ja niistä tulee osa luonnon kiertokulkua. 


Viime syksynä yksi pihan kauris oli viikkokausia yksisarvisena. Tapanani on haastella eäinkavereilleni niitänäitä. Yksisarviselta kysyin, että kunhan se ei enää tarvitse sarveaan, voisinko minä saada sen.

Kannatti rohkeasti kysyä. Pimeänä myöhäissyksyn iltana menin lisäämään kauriiden iltapalatarjottimelle hedelmiä. Kylläpä hämmästyin ja ilostuin, kun hedelmien paikalla maassa oli sarvi. 
Sarven kiinnityskohta oli vähän verinen ja siinä oli karvatupsu. Annoin aarteen kuivua leivinuunin päällä jonkun viikon. 
Sen kuivumista odotellessa kaivelin taas varastojani, ja sieltähän se löytyi, pieni puukakkara. Spreijasin tummanruskean lätkän kevyesti violetilla, ja kaverini kiinnitti sarven siihen ruuvilla. 
Kiva oli ripustaa kauriin antamaan lahjaan koruja.

LISÄÄ KORUTELINEITÄ

Korutelineitä
Lisää omituisia oivalluksia

Koruja ja korutelineitä löytyy lisää myös hakusanalla korut ja metsäkaurisjuttuja tunnisteella metsäkauriit.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Säärystimet virkkaamalla

Lankojen värjäys koukuttaa