KIRJAFRIIKKI - kirjasta salalokero

 

Olen kirjojen hamstraaja, tunnustan sen mielihyvin. Päätin kuitenkin vähän aikaa 
sitten luopua muutamista kirjoista saadakseni tilaa uusille löydöille.
Valinta on vaikeaa ja hidasta. Varsinkin hidasta, koska käteen sattuu joka 
valintakerralla kirja, jota alan lukea ja työ jää kesken. Toistaiseksi olen 
saanut satojen kirjojen joukosta valittua vasta kahdeksan kirppikselle menevää kirjaa. 

Yhden tätini vanhan hömppäkirjan silppusin uusiokäyttöön. Siitä tuli
aika kiva salalokero, jonka Leila-tyttäreni tosin pihisti hyvin nopeasti.
Koversin kirjaan kolon mattoveitsillä. Piirsin päällimmäiseen sivuun
merkkiviivat, joita myöten aloin koveraa koloa ottaen käsittelyyn 
muutaman sivun kerrallaan. Ensimmäinen halppis-mattoveitsi katketa rapsahti 
heti alkuunsa, ja toinen saman paketin veitsi leikkasi väkisin vinoon. 
Helpoiten työ sujui vähän tukevammalla veitsellä, kun en yrittänyt leikata liian 
paksua paperinippua kerralla.
 Työ olisi sujunut hieman nopeammin, jos olisin älynnyt liimata sivuja 
sieltä ja täältä yhteen heti alussa. Nyt hoksasin tehdä sen vasta työn puolessavälissä.
Saatuani aikaan haluamani syvyisen kolon, liimasin sivut kunnolla kiinni toisiinsa. 
Alimman sivun kiinnitin takakanteen, ja annoin tekeleen kuivua muutaman tunnin.

Päällystin lokeron ja etukannen kauttaaltaan toisesta joutavasta kirjasta 
repimilläni sivuilla. Kun kirja on hyllyssä toisten kirjojen joukossa, ei 
huomaa, että se on todellisuudessa salalokero.





Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät täältä vinkkejä omiin tuunauksiin
Lue lisää

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Neljä avoimek
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua kunnes vesi värjäytyi. Noukin reikäkauhalla enimmät ros
Lue lisää